Fitness"hypetys" on saanut aikaan sen, että monessakin mediassa on pohdittu onko fitness yhteiskunnan hyväksymä syömishäiriön muoto. Yleensä näissä pohdinnoissa todetaan, että parempi fitnesskunnon ihannointi kuin anorektisten mallien pitäminen kauniina.
Suomessa on juuri näinä viikkoina käynnissä fitnesskisojen karsinnat ja parin viikon päästä tulossa on finaali. Nettisivut pursuu toinen toistaan paremmassa kunnossa olevia kisaajia, ja blogeissa on juttuja tankkauksista, tyhjennyksistä, kisaväreistä ja kisakunnoista. Itse seuraan suurella mielenkiinnolla näitä kaikkia, ja eilinen ilta menikin Bodylehden nettisivuilla roikkuessa ja kisakuvia kyttäillessä. Ja onhan ne kaikki kisaajat upeassa kunnossa. Ihailen jokaista, joka lavalle nousee ja toisinaan pohdin myös sitä, että entäs jos minäkin? Tiedän, että erityisesti bikini fitness on nyt jopa muoti-ilmiö, ja sen vuoksi sen tavoitteleminen tuntuukin jokseenkin hassulta. Kovan työn tulosta on kuitenkin jokainen vartalo siellä lavalla. En uskalla lausua tavoitteitani ääneen, osittain varmaan juurikin sen takia, että en tahdo leimautua muodin perässä roikkujaksi. Niin, tämä siitä huolimatta, että en todellakaan itse ajattele kisalavoille nousevien yhdenkään tavoittelevan sillä vain muiden ihannointia ja tekevän sitä muodin vuoksi.
Kokonaisuudessaan suhtautumiseni fitnesslajeja kohtaan on ristiriitainen. Pidän bikinikaunottarien vartaloita erittäin kauniina, ja se on ainut sarja, johon itseni voisin kuvitella. Siitäkin huolimatta, että rakenteeltani olisin ehkä kuitenkin soveltuvampi body fitneksen puolelle. Noh, omat kisahaaveet ja -pohdinnat jäävät ehkä elämään, onhan minulla useampi vuosi vielä aikaa jos lavalle joskus haluan. Ajatusta pitää kuitenkin kypsytellä vielä, ja sinne lavalle nouseminen ei saa olla ainut syy harrastaa fitnestä. Pitää rakastaa treenaamista, terveellistä ruokaa ja kaikkea mikä lajiin kuuluu. Kuten ei elämäntapamuutoksessakaan, ei kisaamisessakaan saa ainut syy olla ulkonäkö. Tai en itse usko sen vievän erityisen pitkälle.
Fitnesskisojen seuraaminen eilen sai minut kuitenkin pohtimaan, miltä näyttää normaali nainen tänä päivänä? Olenko itse normaalin kokoinen, ja voisinko olla tyytyväinen tähän? Saako vartaloonsa olla tyytyväinen, vai pitääkö aina tavoitella jotakin parempaa, tiiviimpää, vahvempaa ja ehkä kauniimpaa? Itse haluan vielä kehittää omaa kehoani, en ole tyytyväinen nyt. En kuitenkaan pidä kisakireää naisvartaloa erityisen kauniina, tai noh, pidän tietyllä tapaa, mutta en itse haluaisi olla siinä kunnossa kovin kauaa. Eikä fitnesskissat olekaan, ei se kisakunto kestä ikuisuuksia, eikä se ole ns. terve olotila kun keho on vedetty täysin kuivaksi myös nesteistä. Se, miltä kisaajat näyttävät kisadieetin alkupuolella tai jonkin verran kisojen jälkeen, on kuitenkin mielestäni oikein tavoiteltava vartalo. Terve, kaunis, vahva ja kuitenkin naisellinen. Onko se siitä huolimatta realistinen tavoite, tai pitäisikö olla tyytyväinen hieman vähempään? Vääristyykö oma käsitykseni naisvartalosta, kun katson päivästä toiseen upeita fitnessvartaloita?


Ittelläni on vähän samanlainen tilanne, että olen ns. normaali painoinen ja periaatteessa minun pitäisi olla tyytyväinen kroppaani ja muutenkin itseeni fyysisesti, mutta en vain ole. En pidä itseäni rumana tms. mutta haluan olla lihaksikkaampi ja hoikempi erityisesti vyötäröstä. Ulkoisten kriteerien lisäksi haluan kehittyä fyysisesti ja tulla vahvemmaksi. Tavoitteeni eivät ole pienimmissä osasssakaan pelkästään ulkonäöllisest vaan haluan olla mahdollisimman terve ja yleensä tällöin myös näytetään siltä mihin pyrin. Kuitenkin haluan saavuttaa tämän mahdollisimman terveesti ja "itseäni rakastaen" eli teen sellaisia valintoja, jotka kehittävät minua mutta eivät vedä minua myöskään jaksamisen äärirajoille. Ja olen sitä mieltä, että kun haastaa itseään pikku hiljaa niin miksei pystyisi olemaan mahdollisuuksia vaikka Bikini Fitnessiin?! :)
VastaaPoistaNyt olen käynyt salilla treenaamassa kolmen viikon ajan kahdesti per viikko. Tämän lisäksi koiran kanssa lenkkeilyä esim. eilen 10 km, la 10 km ja pe 4 km. Miten siulla aamulenkit? Teetkö tyhjällä mahalla, miten pitkiä, juosten vai kävellen?
Intoa tämän viikon treeneihin! :)
-Pauliina-
Sullahan on treenit ainakin hyvin paketissa! Mielestäni kuulostaa muutenkin hyvälle, että tavoitteet lähtevät liikkeelle terveydestä, eikä pelkästään ulkonäöstä. Varmasti on monet ovet vielä auki, jos vain töitä jaksaa tehdä. Joka tapauksessa mielestäni en itse ainakaan saa unohtaa sitä, että ei fitnesslajit ole sellaisia, joissa kaikki menestyy. Moni sinne haluaa, mutta kaikken vartalotyypit eivät ole sitä mitä tuomaristo haluaa. Mikään ei koskaan kuitenkaan ole mahdotonta, eikä sitä voi koskaan tietää ellei kokeile.
VastaaPoistaTsemppiä treeneihin!