Unelmavartalon tavoitteluun liittyy paljon haasteita. Moni pohtii, onko se todella sen arvoista - tietäänhän suhteellisen rasvattoman kehon saamiseen myös luopumista, tai ainakin kohtuullistamista monissakin asioissa. Vielä muutama vuosi takaperin naisten julkinen ihannevartalo oli lähempänä mallien laihaa olemusta kuin fitnesskissaa, mutta nyt tyylikkäintä on varmasti tavoitella urheilullista, kiinteää ja vahvaa kehoa.
Vartaloihanteen muuttuminen on toivottavasti muuttanut myös syitä sen tavoitteluun. Nälkiinnyttäminen ei ole terveellistä, eikä myöskään himoliikkuminen ilman riittävää ravintoa. Nykyisin siis unelmavartaloon liittyy myös terveelliset elämäntavat, ja mitä enemmän aiheeseen tutustuu esimerkiksi blogien kauttaa, sitä enemmän huomaa että kokonaisvaltainen hyvinvointi on nykyisin trendikästä. Olen itse onnellinen tästä muutoksesta, ja yritän omassakin projektissa pitää mielessä, että tavoittelen ennen kaikkea hyvää oloa ja tasapainoa, enkä vain sitä vähärasvaista, lihaksikasta ja kaunista vartaloa. Olen monesti pohtinutkin, voisinko koskaan olla ulkonäkööni täysin tyytyväinen, tai mitä se unelmavartalo lopulta minulle on? Haluan kaikesta huolimatta pysyä naisellisena, eli hillittömän mataliin rasvoihin en edes halua. Tällä hetkellä numeerinen tavoite olisi saada rasvat ensin alle 25, ja sen jälkeen noin 20-22 paikkeille. Todella haluaisin tietää, miltä tuollaisissa rasvoissa näyttäisin. Tosin, sehän riippuu aivan siitä, kuinka paljon minulla on samaan aikaan lihasta - rasvaprosenttihan on suhdeluku.
Omat unelmat siis liittyy sekä hyvinvointiin että ulkonäköön. Keinoja näiden unelmien saavuttamiseksi on säännöllinen ruokailu ja tehokas liikunta - sekä se yksi olennainen eli lepo. Koen, että syy miksi BC aiheutti minulle myös lihaskatoa, on se että menin liikkumisissa suhteellisen överiksi. Elämäntapani on aktiivinen, kävelen töihin ja kauppaan, ulkoilen koiran kanssa ja kuljen matkat esimerkiksi salille aina kävellen tai pyörällä. Tähän suhteutettuna vähähiilarinen ruokavalio on liian rankka, keho ei saa rakennusaineita, kun tavoitteellistakin liikuntaa viikossa tulee se viisi kertaa ja aamulenkit päälle. Kävelin siis juuri itsekin siihen samaan ansaan josta aiemmin puhuin - kun ei osata kuunnella omaa kehoa. Toisaalta olen voinut ihan hyvin, eli en ole pyörtyillyt salilla tai nukahdellut töissä, mutta pienempiä merkkejä on ollut ilmassa, kuten se että salitreenien intensiteetti on väistämättä laskenut. Nyt siis tavoittelen unelmia maltillisemmin, paljon ruokaa ja järkevää treeniä. Yksi syy tähän että näin pääsi käymään on varmasti se meidän naisten helmasynti, eli hillitön kiire - haluan sen vartalon ja hyvinvoinnin nyt heti tänne kiitos.
Näissä mietteissä rauhalliseen sunnuntaihin - meillä on lunta, joten ei muuta kun koiran kanssa ulkoilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti