Blogiani seuranneet tietävätkin, että en ole kaikkia Bikini Challengen ohjeita noudattanut. Olen ottanut ruokavaliosta itselleni rungon ja välillä lasken, että makroravintoaineet menisivät suunnilleen ohjeiden mukaan vaikka varsinaisia ruoka-aineita vaihtelenkin. Olen ajatellut, että tällä tavalla opin itse muodostamaan mahdollisimman terveellisen ruokavalion itselleni, ja voin samalla tehdä niitä valintoja, jotka minulle sopivat. Tämä on valinta, joka voi herättää joissakin paljon ajatuksia. Miksi maksan ohjeista, jos en niitä noudata?
No omia rahojanihan minä tuhlaan, että siitä ei tarvitse keskustella sen enempää. En koe, että valintojeni myötä dieetti menisi pilalle, vaan käytän maalaisjärkeä. En ymmärrä, miksi itse söisin esimerkiksi jotain vihaamaani ainesta vain sen takia että joku käskee - tuskinhan minä jatkaisin sitä tämän kymmenen viikon jälkeen? Kyse on minun kohdallani pysyvien muutosten tekemisestä, ei pikadieetistä ja näin ollen koen sopivien ratkaisujen etsimisen järkevänä. Samalla opin suunnilleen laskemaan millaisilla vaihtoehdoilla voi muodostaa minkäkin laisia aterioita ja kokonaisuuksia. Yksi tärkeä sääntö soveltamisessa kuitenkin on; tuloksien hitaudesta/tuloksettomuudesta ei saa syyttää muita. Jos itse säätää, niin itse pitää ottaa vastuu tuloksistakin, turha valittaa että Fitfarmin ohjeet eivät toimi. Tästä oli BC:n foorumilla mielestäni hyvä esimerkki, kun valmentaja kommentoi, että on turhauttavaa antaa ohjeita ja selitellä miksi homma ei toimi, jos ei tehdä kuten käsketään.
Tavallaan ihailen niitä, jotka noudattavat ohjelmaa täysin ohjeiden mukaan. Jos ruokavalio toimii, niin mikäs siinä, sehän tässä on tarkoituksena! Onnittelut ja hatun nostot niille, jotka tähän ovat pystyneet. Se vaatii paljon kuria ja luonnetta, ja on varmasti tuonut tulostakin. Yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä. Ja se on ihmiset, joille tämä ei toimi, ja siitä huolimatta ohjeita noudatetaan pilkun tarkasti kuuntelematta omaa kehoa laisinkaan. Nämä ohjeet on samat kaiken kokoisille, kaiken tasoisille ja ikäisille ihmisille, joten mielestäni on suhteellisen luonnollista, että kaikille ne eivät vain sovi. Massaohjelmissa on aina se riski, että liikunta tai ruokavalio ei itsellä toimikaan. Suurimmalla osalla toimii, mutta joukkoon mahtunee aina myös poikkeuksia. Tällä tarkoitan nyt sellaisia tapauksia, että on esimerkiksi pyörrytty ruokakaupassa tai nukahdettu töissä, kun on vedetty itselle liian matalilla kaloreilla tai viuhdottu se viikon viideskin aamulenkki, vaikka kroppa sanoo itseään jo irti. Miten ihmiset voivat olla niin yksinkertaisia, että heräävät vasta sitten oman kehon vointiin, kun mennään jo pahasti yli?
Tiedän kirjoittavani nyt kärjistäen, mutta ei kai kenenkään unelmavartalo ole terveyttä tärkeämpää? Tai ei kai kukaan kuvittele, että kun 10 viikkoa vetää täysillä ja sitten palaa vanhoihin tapoihin niin kroppa pysyy silti hyvässä kunnossa? On monia tapoja tehdä muutoksia, ja itselleni olen kokenut parhaaksi, että opettelen samalla uusia ruokailutottumuksia kun projekti etenee. Toisille ehdottomuus sopii paremmin, ja oppia tulee siinä samalla ja lopullinen muutos tehdään sitten kuurin jälkeen. Ennen kaikkea haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät kuunnella omaa kehoaan ja havainnoisivat sitä miltä itsestä tuntuu. Kaikki ei sovi kaikille, ja jos tahtoo yksilölliset, varmasti toimivat ohjeet niin oma valmentaja on paras vaihtoehto - silloin ohjeita voi muokata jos joku asia ei toimi. Ei siis arvostella jyrkästi muiden tyylejä, ja pidetään se terveys etusijalla, niin fyysinen kuin psyykkinenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti